Blogirintamalla on viime aikoina ollut taas hiljaisempaa, mutta sentään hyvästä syystä. Toukokuun lopussa kotiimme muutti nimittäin uusi asukas. Hän on pieni Amerikan Yhdysvaltojen kansalainen, toistaiseksi vähäpuheinen mutta kovatahtoinen sirkuttaja, joka on tuosta vain laittanut kodin muiden asukkaiden elämän kaikin tavoin ylösalaisin.
USA:n kansalaisuuden hankkiminen on yksinkertaista: sen kun sattuu syntymään täällä. (Muitakin tapoja tietysti on, mutta tämä on ylivoimaisesti vaivattomin.) Koska Suomi monien muiden länsimaiden tapaan hyväksyy kaksoiskansalaisuuden, Yhdysvalloissa suomalaisperheeseen syntynyt vauva saa automaattisesti oikeuden hakea kahden maan passia. Syntymämaassa paperityöt käynnistyvät sairaalan ilmoituksesta, mutta Suomen maistraatille uuden ulkosuomalaisen syntymästä täytyy ilmoittaa erikseen.
Ensikertalaisena odottajana hirvitti aluksi heittäytyä tämän maineeltaan jokseenkin kyseenalaisen terveydenhoitojärjestelmän hoiviin, mutta kaikki meni lopulta oikein hyvin. Kansallista tai edes osavaltiokohtaista neuvolaverkostoa Yhdysvalloissa ei toki ole, vaan raskausajan seuranta järjestetään yksityislääkäriasemien kautta. Raskauden alkuvaiheen ensimmäinen tehtävä on siis valita tuttavien tai nettipalveluiden suositusten perusteella oma ob/gyn, ja koska lääkäreillä on tyypillisesti oikeudet vain tiettyjen palveluntarjoajien tiloihin, lääkärivalinnan perusteella määräytyy myös synnytyssairaala. Valinnanvaikeutta helpottaa tieto, että lääkärin vaihtaminen odotusaikana on aivan tavallista ja onnistuu tarvittaessa ihan viimeisille raskausviikoille asti.
Palveluiden laatu riippuu jälleen vakuutuksista: Washingtonin kokoisessa kaupungissa on kattavalla vakuutuksella varaa nirsoilla sekä lääkärin että synnytyspaikan suhteen. Myös lääkäriasemat ottavat vakuutuksesta ilon irti teettämällä koko joukon sinänsä tarpeettomia testejä ja ylimääräisiä ultrakuvia. Muilta osin raskaudenseuranta on jokseenkin samanlaista kuin Suomessa, ja kotimaan neuvoloissa jaettavat vauvaoppaatkin pystyy halutessaan imaisemaan netistä pdf:inä. Suosituksissa ei tosin ole maiden välillä kovin suuria eroja, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta; Suomessa on viime vuosina alettu suositella inkiväärin välttämistä raskausaikana ja Yhdysvalloissa taas on raskaana olevilta porekylvyt tai saunominen ehdottomasti kielletty.
Kuten uutisista on viime päivinä saatu lukea, äitiyspakkaus on suomalainen erikoisuus, jota ei muualla maailmassa vielä tunneta. Mutta ei täälläkään sairaalasta tarvitse aivan tyhjin käsin lähteä. Vaippa- ja äidinmaidonkorvikevalmistajat lahjoittavat tuoreille vanhemmille varsin runsaskätisesti tuotenäytteitä, pieniä vauvanhoitotarvikkeita ja alennuskuponkeja. Sairaaloiden lisäksi lastenlääkäriasemat, asiaan vihkiytyneet järjestöt sekä yksityiset konsultit tarjoavat mm. opastusta synnytykseen ja vauvanhoidon alkeisiin, tukea imetyksen aloittamiseen ja yksilöllisiä ratkaisuja lapsiperheen uniongelmiin. Viime vuosien terveydenhuoltouudistusten ansiosta monet vakuutusyhtiöt myös korvaavat näiden palveluiden kustannuksia joko kokonaan tai osittain.
Vauva-arki on melko samanlaista maasta riippumatta. Skype ja Facebook lyhentävät jonkin verran etäisyyttä isovanhempiin, sukulaisiin ja ystäviin, mutta ikävä on tietysti kova. Onneksi paikallisista ystävistä on ollut myös paljon tukea, ja sattumalta tässä saman kevään aikana tuttavapiiriin Washingtonin liepeillä on syntynyt peräti kuusi uutta amerikansuomalaista. Olemme puolin ja toisin jakaneet odotus- ja vauvavinkkejä ja -vaatteita, käyneet vuoroin lapsenvahteina ja tehneet vaunulenkkejä lähikahviloihin.
Sikäli arjen rytmi on myös muuttunut, että emme tänään ole aiempien vuosien tapaan ole lähdössä keskustaan rymyämään ja katsomaan ilotulituksia, vaan vietämme tätä yhtäältä ensimmäistä ja toisaalta viimeistä Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää rauhallisesti perheen kesken. Ensi vuonna itsenäisyyttä juhlitaan sitten jo Atlantin tutummalla puolella.
Matkakertomus 