Syksy pikakelauksella

Huh huh, nyt hävettää.

Koko syksynä blogi ei ole päivittynyt yhden yhtä kertaa. Pahoittelut siitä, ei ollut suinkaan tarkoitus pitää kaikkia tällä tavoin uutispimennossa. Syksy vain on ollut sen verran kiireinen, tai ainakin mieli on niin askaroinut muualla, etten ole oikein ehtinyt istahtaa alas kirjaamaan kuulumisia. En kaiken varalta lupaa parantaa tapojani uudeksi vuodeksi, mutta lupaan sentään yrittää.

Kesästä ja syksystä olisi ollut vaikka mitä hauskaa kerrottavaa. Olisin voinut esimerkiksi mainita, kuinka heinäkuun lopulla ajoimme Appalakien yli Pennsylvanian länsilaitaan Pittsburgiin. Pidimme erityisesti National Aviary -lintutarhasta ja vanhoista mäkihisseistä, mutta moitimme I-70 -tien viikonloppuruuhkia.

Elokuussa kävimme Suomessa nauttimassa pohjoisen kesän viime rippeistä ja kuun lopulla puolison sisko tulikin jo mieluisalle vastavierailulle. Testasimme porukalla Virginian viinitilatarjonnan ja totesimme sen enintään keskinkertaiseksi.

Syyskuussa hyppäsimme hetken mielijohteesta bussiin ja huristelimme New Yorkiin. Tarkoitus oli mennä katsomaan Brooklyn Academy of Musicin esittämä Einstein on the Beach -ooppera, mutta viime hetken lippujen tähtitieteellisten hintojen vuoksi päädyimme sittenkin viettämään viikonlopullisen laatuaikaa paikallistuneen opiskelukaverin seurassa Harlemia ja High Linea koluten. Samalla saatiin lisää ruisleipää pakkaseen New Amsterdam Marketilta.

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna ajoimme naapureiden kanssa Länsi-Virginian osavaltion puolelle Harper’s Ferryyn. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, maisemat olivat otolliset pienelle patikkaseikkailulle, mutta iltapäiväisen sadekuuron vuoksi zipline-seikkailurata jäi testaamatta. Kuun taitteessa saimme taas muutamaksi päiväksi vieraita – mikä ihana tekosyy testata kaupungin ravintolatarjontaa!

Lokakuussa soitettiin NIH Philharmonian kauden ensimmäinen konsertti ja juhlittiin Halloweenia kaivertamalla kurpitsoita. Halloween-viikonlopun keli oli selvästi edellisvuotta lämpimämpi, ja kaduilla oli koko viikoin runsain mitoin naamiaisasuista juhlakansaa.

Ruska tuli vielä kesän jäljiltä helteiseen kaupunkiin kuin varkain ja katosi yhdessä yössä Sandy-myrskyn mukana. Washington tosin jäi pyörteisen myrskytuulen suojaiselle alapuolelle ja välttyi pahemmilta vahingoilta. Siinä missä New Jerseyn rannikolla surtiin tuulen kaatamia taloja ja niiden kodittomaksi jääneitä asukkaita, pääkaupungissa suurin huolenaihe oli mitä tehdä kaikille niille papupurkeille ja taskulampuille, jota oli turhaan hamstrattu komeroihin mahdollisten sähkökatkojen varalta.

Marraskuussa järjestettiin töissä hiki hatussa konferenssia ja juhlittiin kiitospäivää kaupunkiin jääneiden kollegoiden kanssa. Sekä tietenkin jännitettiin presidentinvaalien tuloksia. Voi mikä riemu Washingtonissa repesikään kun Obaman toinen presidenttikausi varmistui. Innokkaimmat taisivat jo käydä varaamassa istumapaikan Mallilta virkaanastujaisjuhlallisuuksia varten.

Kiitospäiväviikonloppuna toteutimme myös pitkäaikaisen haaveen ja lensimme ihastelemaan Bostonia. Kaupunki oli viehättävän eurooppalainen, mutta viheliäisen tuulinen ja kylmä. Koreografi Mikko Nissisen Boston Balletille tekemä uusi versio Pähkinänsärkijästä ja L.A. Burdickin tiivis maustekaakao onneksi lämmittivät kirjoittajaa, puoliso taas innostui enemmän MIT:n ja Harvardin kampuskierroksista sekä tietenkin kirjakaupoista. Kuun lopulla kävin tavan mukaan hakemassa täydennystä karjalanpiirakkavarastoihin Kipinäkerhon Suomi-basaarista.

Joulukuussa soitettiin orkesterin syyskauden jälkimmäinen konsertti, joka oli oikea maratonsuoritus kaksine sinfonioineen. Toimiston pikkujouluihin valmistettiin viemisiksi rosollia ja joulutorttuja, ja juuri ennen joulua käväistiin kääntymässä Philadelphiassa moikkaamassa sukulaisia.

Ja lopulta joulukalenterin luukkujen vähentyessä keitettiin riisipuuroa, paistettiin porkkanalaatikkoa ja hernetuuvinkia sekä sulatettiin viimeisiä jääkaapin turvalokeroon visusti talletettuja suklaita. Lumeton joulu etelässä, kaukana perheestä ja ystävistä herättää tietenkin haikeutta, mutta onneksi Skypen, nettijouluradion ja Netflixin aikakaudella tutun joulutunnelman saa aikaiseksi vähemmilläkin rimpsuilla. Sitä paitsi taskussa polttelevat jo lentoliput tammikuuksi talvenvalkoiseen Suomeen.

Advertisement

Musiikkia ja kotipaikkaylpeyttä

Liinuska esitteli blogissaan Jay-Z:n ja Alicia Keysin kappaleen Empire State of Mind, joka onkin erinomainen teemabiisi pidemmälle New Yorkin oleskelulle.

Jotain erikoista täytyy olla kaupungissa, joka inspiroi kovia staroja coveroimaan näin tunteikkaan matkailumainoksen ilman sponsorisopimuksia. Ja onhan NY tietysti inspiroinut muutamaa muutakin laulajaa…

Vaan miten on DC:n laita? Täytyyhän liittovaltion pääkaupungin pröystälevine monumentteineen, politikkoineen, puistoineen ja (Georgetownin) pikkukauppoineen olla innostanut ainakin yhtä lyyrikkoa? Sain etsiä oikein urakalla, mutta jotain sentään löytyi. (Ja Sousan Washington Post -marssia ei nyt lasketa, kun se tuo mieleen sirkusnorsut ja Monty Pythonin.)

Ei aivan vastaavaa tunteen paloa ja intohimoa kuin Jay-Z:llä, mutta onhan tuokin nyt jotain. Ehkä DC ei vain ole sellainen suuri haavekaupunki, jonne tullaan toteuttamaan unelmia, onnistumaan ja menestymään, tekemään läpimurtoja. Tämä on virkamiesten, poliitikkojen, juristien ja lobbareiden pukukaupunki, arkkitehtuuriltaan naurettavuuksiin asti pompöösi lukutoukkakeskus. Täällä tehdään historiaa ja demokratiaa ja protestoidaan ja korruptoidaan ja suoristetaan ja väitellään. Tänne tullaan vain muutamaksi vuodeksi tekemään lujasti töitä, hankkimaan hyviä rivejä CV:hen ja lähdetään taas – muuttoliike on jatkuvaa ja harva tulee jäädäkseen. Ja musiikkia tänne nyt ei ainakaan tulla tekemään.

Ehkä sellaiseen kaupunkiin ei vain synny intohimoista suhdetta.

Mutta on täällä myös näitä kaupungin sisäisiä pikkukaupunkeja, Georgetowneja ja Cleveland Parkeja ja Bethesdoja, jossa ihmiset asuttavat vanhempiensa rakentamaa omakotitaloa ja nyppivät lauantaisin pihamaalla ruusuja. Ja lattari- ja afrokyliä, kuten Columbia Heights ja Adams Morgan. Ja Chinatown. Luulisi siitä irtoavan muutakin kuin ”It’s the nation’s capital, it’s Washington DC.”