Helleaalto

Washingtonilla on kuumetta. Heinäkuu on kaupungissa aina hikinen, mutta yli sadan Fahrenheit-asteen päivät ovat sentään suhteellisen harvinaisia.

(Oma kokemukseni kertoo kyllä jotain ihan muuta, mutta tilastollisesti asia on kuulemma näin.)

Viikonlopun keli oli vielä tavanomaista tuskaisempi. Washington Postin säätiimi kuvaa tilannetta aina yhtä dramaattiseen tapaansa: ”A potentially deadly combination of heat and humidity is upon us. Excessive heat warnings are in effect – – when heat indices may near or exceed 110 degrees.”

Kosteusindeksi (heat index) on samanlainen koetun lämpötilan mittari kuin tuulen hyytävyys, mutta toimii siis vastakkaiseen suuntaan. Reaganin lentokentällä käväistiin perjantai-iltapäivällä kosteusindeksillä mitattuna ennätyksellisessä 121 Fahrenheit-asteessa, joka on enää ripauksen vaille 50°C. Tällä kelillä sitä on todella onnellinen, että asunnosta löytyy ilmastointi, vaikka meluisakin.

Kuva: Washington Post

Jenkit eivät ole yhtä innokkaita säästäkeskustelijoita kuin britit, vaikka varsinkin Washingtonin säässä riittäisi puhuttavaa. Alueen sää on täydellisen arvaamaton, ja säätiedotukset muistuttavat usein enemmän lottoarvontaa kuin uutisia. Kompensoidakseen epäluotettavia ennusteita tv-meteorologit antavat myrskyille, saderintamille ja helleaalloille hellyttäviä nimiä, ja ilmamassojen liikkeitä seurataan hysteerisellä tarkkuudella.

Mutta siinä missä suomalaiset voivat ylpeillä snow-know-how:llaan, etelän osavaltioiden asukkaat tietävät, miten helteen kanssa tulee toimeen. Vettä on juotava riittävästi – ilman vesipulloa ei ole syytä lähteä mihinkään. Lautaselle kannattaa lastata mahdollisimman vähän sokeri- tai proteiinipitoista ravintoa. Pää on turvallista suojata hatulla, huivilla tai vaikkapa sateenvarjolla. Kostea huivi kaulalla vähentää hikoilua tehokkaasti. Ja lyhytlahkeisin tai -helmaisin asu ei aina ole paras mahdollinen – itse asiassa ohuesta, hengittävästä materiaalista tehty pitkä mekko saattaa olla huomattavasti rantashortseja miellyttävämpi.

Vaihtoehtoisesti voi pysyä mahdollisimman paljon ilmastoiduissa tiloissa ja nauttia ajatuksesta, että kyllä se kesä taas joskus loppuu.

Amerikan syntymäpäivä

Heinäkuun neljäntenä Washington tyhjenee asukkaista ja täyttyy uudelleen turisteista. Kesän ainoa pitkä viikonloppu on liian arvokas kotona tuhlattavaksi.

Smithsonian Folklife Festival on täyttänyt keskustan. Tapahtuma on kuin valtava Maailma kylässä, jonka musiikkina on vain Rhythm and Bluesia – vaan kun määritelmät ovat riittävän väljiä, onhan Kaisaniemenkin tarjonnasta suuri osa jonkinsorttista amerikanrokkia. Ilma tuoksuu pölyltä ja eksoottisilta mausteilta. Ohikulkijat maiskuttavat styroksilautasiltaan chorizoa, pad thaita ja yassaa. Lapset hypistelevät uteliaina kirkkaita kankaita ja maalaavat poskiaan saviväreillä.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Capitolin eteen pystytetään lava, ja iltakahdeksalta alkavaa konserttia varten penkkejä varaillaan varhaisesta iltapäivästä asti. Suurin osa väestä kokoontuu kuitenkin viheriölle vasta illan hämärtäessä, piknik-korit kainalossaan.

Auringonlaskun jälkeen, noin yhdeksältä alkaa huikea ilotulitus, johon ilta huipentuu. Muuten ahkerasti laulettua kansallislaulua ei kuitenkaan tällä kertaa kuultu.

Kotona pyöri telkkarista Bostonin vastaava itsenäisyyspäiväkonsertti, ja sen kautta saatiin sitten kuulla laulua koko rahan edestä. Ruutu oli jo menossa kiinni, kun korviin kantautui yllättävä melodia.

Miksi amerikkalaiset laulavat itsenäisyyspäivänään God Save the Queeniä? Eikö itsenäistymisen koko pointti ollut juuri se, että päästiin eroon Brittien hallintovallasta? Eikö uudella mantereella ollut päteviä säveltäjiä? Vai oliko melodiasta vain tullut niin rakas, ettei siitä maltettu luopua, jolloin ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin soveltaa teksti uuteen yhteiskuntatilanteeseen sopivaksi?

Joka tapauksessa hyvää 235-vuotispäivää USA!

National aquarium

Kesä on alkanut. Memorial Day -viikonloppuna aukesivat uima-altaat, väki riensi Virginian ja New Jerseyn hiekkarannoille ja kaupunkiin jäivät vain turistit. Sekä muutama moottoripyörä.

Kaupunkiin laskeutui kuuluisa kostea hellekeli. Lämpötila alkoi nousta 100 Fahrenheit-asteen tuntumaan ja ukkoskuurot muuttuivat päivittäisiksi. Ilma tuntuu ja tuoksuu siltä kuin olisi lykännyt nenän akvaarioon.

En ole koskaan ihan kunnolla ymmärtänyt, millaisesta kelistä Dannyn Kesäkatu (eli tietenkin Lovin’ Spoonful-yhtyeen 1966 hitti Summer in the City) oikeastaan kertoo, mutta nyt tiedän.

Onneksi on ilmastointi. Näissä Etelän kesäkaupugeissa rakastetaan ääripäitä, joten kaupat ja toimistorakennukset jäähdytetään raikkaaseen 15-asteen lämpötilaan, ja tuuletin puhaltaa niin että flip-flopit pyörivät jalassa. Työpäivää tai shoppailukierrosta on turha suunnitella ilman pitkähihaista. Ensimmäisenä kesänä tasapainoilin jatkuvan flunssauhan kanssa, mutta nyt toisella kierroksella lämpötilan vaihtelu on samalla tavalla miellyttävää kuin saunassa ja avannossa vuorottelu.

Trooppisessa ilmastossa kesään havahtuvat tietysti muutkin kaksi-, neli-, kuusi- ja kahdeksanjalkaiset. Mutta se nyt vain on puolivuotisen rusketuskauden hinta.

Turistina kotona

Meillä oli toukokuussa vieraita käymässä, ja kylläpä se olikin mukavaa. Arkeen tuli sopivasti vaihtelua ja pääsimme itsekin katsomaan uusia nähtävyyksiä lähialueella.

Valkoiseen taloon löytyi Pennsylvania Avenuen puolelta yllättävän hyvä näkökulma.
Rakennustaiteen museossa oli LEGO-näyttely.	Museon aulatila on komea – ja hieman absurdi.
Glen Echossa kaikuu vielä vanhanajan hattaranmakea huvipuistotunnelma.
George Washingtonin kotitalolla Mount Vernonissa eivät turistijonot vielä häirinneet…
…ainakaan karkailevia kilejä.
National Cathedralin huipulta näkymät ovat komeat, vaikkakin joskus utuiset.
Annapoliksen arkkitehtuuri on, kuten pienissä satamakaupungeissa yleensä, omaleimaista ja sievää. Kaupungin suosituin nähtävyys on kuitenkin merisotakoulu kadetteineen.
Sandy Pointin rannalla merivesi oli kylmää, mutta hiekka poltti varpaita. Taka-alalla Cheaspeake Bay Bridge (6,9 km) ja Atlantti.
New Yorkissa kävimme mm. ihmettelemässä Chinatownia. Kaupungin tunnelmaa ei voi jäljitellä.

Ulkosuomalainen vappu

Vappuviikonloppu oli niin kiireinen, että koko vapun juhlinta meni vähän vasemmalla kädellä. Vastoin ennakko-odotuksia päädyimme  kuitenkin osallistumaan washingtoninsuomalaisten vappupiknikille Rock Creek Parkin syrjään. Onneksi, sillä seura oli hilpeää ja keli upea.

Piknik-laukusta löytyi Fazerin sinistä, kotitekoisia karjalanpiirakoita sekä pullo simaa. Hiivan kanssa oli valitettavasti käynyt ohraisesti, sillä juomaan ei vappuaattoon mennessä ollut ilmestynyt kuplan kuplaa. Vapun jälkeen simat kävivät vielä pari päivää, mutta sittenkään lopputuloksena ei ollut kuin pitsinen homekerros.

Täytynee yrittää kesämmällä uutta satsia.

Rock Creek Parkin kulma P- ja O-katujen välissä on erinomainen piknik-paikka, mutta vappua me valkolakit saimme juhlia kaikessa rauhassa. Amerikkalaisen työväen juhla on vasta syksyllä, eivätkä muut eurooppalaiset kesänaloittajaisperinteet kukkakoreineen ja Morris-tansseineen ole säilyneet uudisraivaajien keskuudessa.

—————–

Kevät on ollut hengästyttävän kaunis. Kirsikoiden jälkeen vauhtiin pääsivät magnoliat, kunnes yllättäen eräänä päivänä maa oli valkoisten ja vaaleanpunaisten lehtien peitossa. Sen jälkeen roihahtivat tulppaanit kukkimaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Yhdessä yössä kotikadun laidan puut olivat puhjenneet vaaleista silmuista reheväksi sademetsäksi. Ja nyt pihoissa kukkivat atsaleat niin hurjissa pinkin ja violetin sävyissä, että silmiä vihloo. Takapihan rhodo pui jo nyrkkejään, ei mene enää kauan ennen kuin sekin lähtee mukaan kilpakukintaan.

Hyvää työtä

Harvoin on asionti minkään valtion viraston kanssa sujunut näin jouhevasti.

Uskaltauduin torstaina sosiaalitoimistoon, tavoitteena jättää sosiaaliturvatunnushakemus. Toisin kuin syksyn vierailun aikana, nyt myös minulla oli työluvan ansiosta siihen mahdollisuus. En ollut täyttänyt etukäteen hakemuskaavaketta, koska tiesin että niitä kyllä saa virastosta ja että lomakkeen täyttäminen olisi juuri sopivaa ajankulua jonottamisen aikana. Oikeat dokumentit olin muilta osin kyllä varannut mukaan.

Ensimmäisessä jonossa oli edelläni yksi ihminen. Sain kaavakkeen ja vuoronumeron. Vuoronumerojonossa olin vuorossa kahden numeron jälkeen.

Kaavakkeen kanssa tuli kiire.

Alle viisi minuuttia siitä kun astuin viraston ovesta sisään sain mennä tiskille toimittamaan asiaani. Virkailija oli tehokas ja ystävällinen, ja ennen kuin ymmärsinkään, kävelin sosiaalitoimiston ovesta ulos kuitti käpälässä. Koko urakka muutamassa minuutissa läpi.

Maanantaina postilaatikossa odotti sosiaaliturvatunnuskortti. Toimitusaika 0,75 päivää + postitus. Siinä on Kelalle haastetta!

Sorry we’re closed

Perjantaina puoliltaöin liittovaltion hallinto uhkasi sulkeutua.

Kauhistus.

Teekutsu-republikaanien valloittaman kongressin piti päästä yhteisymmärrykseen tämän vuoden rahankäytöstä, ja vaikka budjettileikkaukset olivat kaikkien mielestä järkyttävän suuret (D.) ja aivan riittämättömät (R.), yksityiskohdista ei tahtonut löytyä sopua. Päätöksiä tehtiin lopulta kirjaimellisesti viime hetkellä, tuntia ennen määräajan umpeutumista.

Kuten Hesari uutisoi, budjetitta jääminen olisi sulkenut kaikki liittovaltion virastot, cherryblossom-turistien kansoittamat Smithsonian-museot, kirjastot ja kansallispuistot. Se olisi myös keskeyttänyt mm. passien, viisumien, ajokorttien, veronpalautusten ja jätteiden käsittelyn. NIH:ssä tutkimusta olisivat saaneet jatkaa vain ne harvalukuiset, joiden työllä on suora vaikutus potilaiden tai koe-eläinten selviämiseen. Muiden työskentely olisi ollut ankarien sakkojen tai erottamisen uhalle kiellettyä. Pakkolomautusten myötä arveltiin jopa 800 000 jäävän väliaikaisesti ilman palkkaa.

DC:n kannalta budjettidraama oli erityisen mielenkiintoinen, sillä – kuten taas kantapään kautta opimme – District of Columbia ei tosiaan ole osavaltio. Liittovaltion hallinnon sulkeutuessa osavaltiohallinto porskuttaa normaalisti suuressa osassa maata, mutta täällä kaupungin oma kolikkokukkaro on tiukasti liittovaltion näpeissä. Pormestari Vincent Grey tilitti perjantai-iltana katkerana Fox Newsille, kuinka kaupungilla olisi kyllä rahaa jatkaa normaalia toimintaa lähes täydellä teholla, mutta kongressin talutusnuorassa oman rahan käyttöä ei sallittaisi. Jälleen kerran virisi keskustelua osavaltio-oikeuksien antamisesta DC:lle, mutta väittelyn esiinnostamista pidettiin yleisesti mauttomana ”kansallisen kriisin aattona”.

Kaikki olivat tietysti helpottuneita, kun asiat palasivat maanantaiksi tavanomaisiin uomiinsa. Harva olisi yksilönä ollut kovin pahoillaan, vaikka viikon aluksi olisikin vietetty pari päivää pakollista vapaata, mutta kokonaisuutena hallinnon ajasajon ja uudelleenkäynnistämisen kustannukset sekä muut harmit olisivat olleet tähtitieteellisiä.

Kongressi jatkaa tällä viikolla syyskuussa alkavan uuden tilikauden budjetin käsittelyä ja yrittää keksiä, mistä luvatut $39 miljoonan säästöt napsaistaan. Ruudun täydeltä poliittista viihdettä luvassa koko viikoksi!

Kirsikankukkia

Washington on puhjennut kukkaan. Katujen varret ovat väärällään pörröisiä valkoisia ja vaaleanpunaisia kirsikkapuita, päärynäpuita, Magnolioita ja kuka-ties-mitä puita. Kukkaloisto on häkellyttävä, vaikka edes tulppaanit eivät ole vielä päässeet vauhtiin.

Kevään odotetuin kukkija on kuitenkin kirsikkapuu. Washingtonin etelärannassa käynnissä on yksi vuoden suurimmista turistitapahtumista, Cherry Blossom Festival. Tapahtuma kerää vuosittain lähes miljoona vierasta, jotka kaikki haluavat ottaa valokuvan itsestään tai toisistaan kirsikkapuiden katveessa poseeraten. Kukkajuhlan rinnalla järjestetään joukoittain erilaisia tapahtumia: sushi-maistiaisia, paraateja, leijanlennätyskilpailuja, japanilaisia katumarkkinoita, valokuvasafareita, konsertteja, risteilyjä ja Ikebana-esityksiä. Tapahtuma järjestetään vuosittain kirsikkapuiden kukinnan aikaan, mikä tarkoittaa sitä, että tarkkaa ajankohtaa ennustetaan sääkarttojen kanssa helmikuuhun asti.

Tässä vähän tunnelmia, kuvat maaliskuun puolelta:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kirjalla päähän

College-koripallon mestaruuskisat ovat käynnissä, eikä televisiosta tule yhtään mitään muuta kuin koripalloa. Kaikki kunnia lajille, mutta oliko ihan pakko tukkia Big Bang Theoryn lähetysaika? Sen ainoan sarjan, jota tässä huushollissa odotetaan viikoittain sekuntikellon kanssa?

March Madness on tarjonnut jälleen hyvän tekosyyn amerikkalaisille keskustella lempiaiheestaan: koulutuksesta ja miksi se on täällä niin huonoissa kantimissa. Aasinsilta löytyi tällä kertaa tilastosta, jonka mukaan osassa yliopistoista jopa 80 % mestaruusliigan koripalloilijoista ei selviä opinnoistaan, eikä siis koskaan valmistu.*

On urheilusta ja opiskelusta sitten mitä mieltä tahansa, on selvää että urheilulla on suhteettoman suuri painoarvo amerikkalaisissa yliopistoissa. Syykin on ilmeinen: yliopistot saavat lahjakkaista urheilijoista ja voitokkaista joukkueista kahmalokaupalla rahaa. Yksittäisen opiskelijan akateeminen menestys ei silloin paljoa paina – erityisesti koska hän, toisin kuin luokkatoverinsa, ei stipendien ansiosta maksa opinnoistaan kymmeniä tuhansia dollareita vuosittain. Ja koska collegeen pääsy on urheilijastipendillä selvästi kivuttomampaa kuin ilman sellaista, myös high school -opiskelijat ja -vanhemmat käyttävät täyden tarmonsa urheiluun tai siihen kannustamiseen.

Opiskelun alamäki alkaa tosiaan jo paljon ennen yliopistoa. Missasin viime syksynä peräti kaksi kohuttua dokumenttia, jotka käsittelevät amerikkalaisen peruskoulutuksen alennustilaa, mutta onneksi keskustelulta ei ole voinut välttyä. ”Heikkolahjaiset ja laiskat” opettajat ammattiliittoineen ovat saaneet runsaasti mediakuraa niskaansa, ja onpa muutama kovaääninen uskaltanut kohdistaa kritiikkinsä vanhempienkin suuntaan. Toiset ovat taas sitä mieltä, että koululaisten nälkä, köyhyys ja lähiyhteisön pahoinvointi saattavat olennaisesti vaikuttaa tiettyjen koulujen heikkoihin testituloksiin, mutta näistä mielipiteistä ei pidetä yhtä paljon, koska huonolle opettajalle on paljon helpompi antaa potkut kuin köyhyydelle.

Ongelman ratkaisemiseksi on tuumailtu, kuka sitten on saanut hyviä PISA-tuloksia – ja kuinka ollakaan Suomen koulutusjärjestelmä on otsikoissa muutaman viikon välein. Sillä on mukava röyhistellä rintaa. Mutta mitä annettavaa Suomella todella on Yhdysvalloille? Paraneeko amerikkalaisten koululaisten asenne sillä, että heitä peloitellaan ahkerilla ja lahjakkailla pohjoismaalaisilla (tai kiinalaisilla)? Tietenkään opettajien parjaaminen, ammattiliittojen uhkaileminen ja oppilasaineksen jakautuminen kykyjen ja varallisuuden mukaan yksityisiin ja julkisiin kouluihin eivät ole asioita, joilla  edistetään hyviä oppimistuloksia. Mutta kuinka muutetaan kokonainen koulujärjestelmä, oppimis- ja opettamiskulttuuri, poliittinen ilmapiiri ja ihmisten asenteet? Ei aivan pieni haaste.

No, Suomi nyt joka tapauksessa paistattelee  julkisuudessa. Eilen sai ensi-iltansa taas uusi amerikkalainen dokumentti The Finland Phenomenon: Inside the World’s Most Surprising School System. (Näyttääkö se kenenkään muun mielestä lähinnä teekkarihuumorilta?)

* Kohtuullisuuden nimissä pitää tietysti myös huomauttaa, että vastaavasti monen muun yliopiston koripalloilijoista jok’ikinen saa college-urheilu-uran päätteeksi kandin paperit kouraansa, joten kaikilta osin peli ei ole vielä menetetty.

Neuvoja kanssamuuttajille (USA)

Nyt kun olen ehtinyt jonkin aikaa koota tietoa kaikista niistä asioista, joita olisin viime kesänä halunnut tietää, ajattelin että olisi kohtuullista jakaa vinkkejä muille Yhdysvaltoihin muuttaville ulkosuomalaisille. Osa näistä on tullut jo aiemmissa blogiteksteissä esille, mutta kokoan nyt tähän vielä kaikki helpommin löydettäviksi. Linkkien takaa löytyy tarkempaa tietoa.

Muistilistoja ja neuvoja itse muuttoa varten löytyy netistä ja kirjastosta runsain mitoin, joten keskityn nyt ensisijaisesti sellaisiin asioihin, jotka tulevat vastaan sitten kun matkalaukut on saatu purettua uuteen kotiin meren tällä puolen. Neuvot koskevat ensisijaisesti DC:n/Marylandin aluetta, vaikka osasta saattaakin olla apua koko maassa.

Vakuutukset

• Maanlaajuisia kotivakuuttajia Yhdysvalloissa ovat mm. Allstate, Geico, Nationwide, State Farm ja Travelers. Vuokralla asuville tarjotaan Renter’s Insurance -nimistä tuotetta, ja tämä taitaa soveltua useimpien väliaikaisesti maahan muuttavien tilanteeseen parhaiten. Tarjouksia vakuutuksista saa kohtuullisen hyvin netin kautta, mutta parasta palvelua saa soittamalla palvelunumeroon tai vierailemalla vakuutusyhtiön toimistossa. Vakuutustarjouksia pyydettäessä erityisesti netissä kysellään toinen toistaan ihmeellisempiä kysymyksiä talon rakennustekniikasta ja teknisestä paloturvallisuudesta. Ei syytä huoleen, vakuutusyhtiön henkilökunta löytää kyllä kaiken tämän tiedon omista tietokannoistaan osoitteen perusteella.
• Kerrostaloasunnossa vuokralaisen kotivakuutukseen sisältyy yleensä: varsinaisen omaisuuden suoja tiettyyn könttäsummaan (esim. $10 000–$30 000) asti, korvaus asumisesta muualla mikäli asunto muuttuu väliaikaisesti asumiskelvottomaksi (tiettyyn summaan tai kuukausimäärään asti), vastuuvakuutus lähinnä oikeudenkäyntikuluja varten (usein $100 000 tai enemmän) ja vieraiden vahinkovakuutus lääkärihoidon kulujen osalta (esim. $1 000–$2 000). Joskus tarjotaan erikseen maksullista lisäsuojaa esimerkiksi identiteettivarkauksien varalta. Tällaisen ”peruspaketin” tavallinen omavastuuosa on $500 ja kustannus vuodessa noin $120–150.
• Autoa varten tarvitsee tietenkin erikseen vakuutukset, ja yleensä niistä saa alennusta jos vakuuttaa kaiken samassa yhtiössä. No, ehkä tämä on itsestäänselvyys.
• Arvoesineille, jotka eivät mahdu perusvakuutuksen kattosummiin, on tietysti omat vakuutuksensa. Hyvälaatuisille soittimille suositellaan ns. Inland Marine Insurance -nimistä palvelua, joka kattaa erilaisia vahinkoja selvästi tavallista vakuutusta laajemmin, ja on voimassa kaikkialla maailmassa. Näille on omat erikoistuneet vakuutusyhtiönsä, itse valitsimme paikallisen viulunrakentajan suosituksesta Merz-Huber-nimisen firman. Soitinvakuutus kattaa myös sellaiset ongelmat kuin halkeamat ja kolhut, jotka vaativat korjauttamista ammattilaisella.

Ajokortit

• Ajokorttia haetaan oman osavaltion tai countyn Department of Motor Vehicles -nimisestä toimistosta. DC:n DMV on Georgetownin perukoilla, Montgomery Countyn (johon mm. Bethesda kuuluu) DMV puolestaan Gaithesburgissa.
• Ennen toimistoon menoa tarkista heidän nettisivuiltaan, mitä dokumentteja tarvitaan mukaan. Varmista vielä kaksi kertaa. Mikään asia ei etene, elleivät kaikki tarvittavat paperit ole kourassa yhtäaikaa, eivätkä virkailijat jousta piirun vertaa papereiden kelpoisuusvaatimuksista. DC:n DMV tarjoaa sivuillaan juuri tätä varten sähköistä tarkistuslistaa, suosittelen sitä vilpittömästi (mutta huomaa, että vaatimukset dokumenttien suhteet voivat nekin vaihdella toimistojen välillä). Jos viisumiluokkaan ei sisälly automaattista työlupaa, saatat tarvita yhden dokumenteista sosiaalitoimistosta, ks. ”Muuta juoksevaa”.
  
• Kortin saaminen voi edellyttää useita käyntejä toimistolla, mutta kun kaikki paperityöt on hoidettu kunnialla loppuun, kortin saa suoraan käteen. Ulkomaalaisen ensimmäinen ajokortti on yleensä voimassa noin vuodesta viisumien viimeiseen voimassaolopäivään.
• Kansainvälisestä ajokortista liikkuu ristiriitaista tietoa, ja sen kohtelu onkin osavaltiokohtaista. DC:ssä kortista ei oltu millään tavalla kiinnostuneita. Suomalainen ajokortti on taas osavaltiosta riippuen voimassa 30–90 päivää.
• Liikkumisesta ilman autoa: älä. Metrolla pääsee 75 % tarpeellisista paikoista, mutta jos Suomessa on ollut ajokortin omistaja, kortti on kaikkein järkevintä hankkia myös täällä, ja mahdollisimman pian (kuitenkin aikaisintaan kaksi viikkoa maahan saapumisesta, ks. kohta Sosiaaliturvatunnus).

Utilities

• DC:n metropolialueen sähköyhtiö on Pepco. Sähkösopimuksen aloittamisessa ei ole mitään kummallista, se onnistuu puhelimitse, netissä tai toimistossa. Kerrostaloasunnon keskimääräinen kuukausittainen sähkölasku lienee $20–50 huitteilla, mikäli lämmitys ei toimi sähköllä. Kesäisin sähkölasku voi vastaavasti olla korkeampi ilmastoinnin vuoksi. Ja ilmastointi on aivan ehdoton, siitä ei missään nimessä kannata tinkiä. Paras vaihtoehto on asukkaan säädettävissä oleva termostaatillinen puhallin, joka sijaitsee yleensä katon rajassa ja tuulettaa tasaisesti koko asuntoa, mutta paremman puutteessa vanhan mallinen eli äänekäs, mikroaaltouunin kokoinen, ikkunan läpi asennettu laatikkokin menettelee.
• Vesi-, kaasu- ja jätehuoltolaskuista en osaa sanoa paljoa, koska meillä ne kuuluvat vuokraan. Asuntoa vuokratessa on kuitenkin syytä varmistaa tarkasti, mitä ”all/some utilities included” täsmällisesti tarkoittaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä.
• Asuntojen laatu on keskimäärin samaa tasoa kuin Suomessakin. Ikkunat ovat yleensä yksinkertaiset, mutta talvellakin miellyttävä huoneenlämpö varmistetaan ylenpalttisella lämmityksellä. Henkisesti on syytä varautua siihen, että vanhemmissa ja joskus uudemmissakin taloissa saattaa olla torakoita, joita vuokranantajan on velvollisuus myrkyttää säännöllisesti. Lämpimällä kesällä on hintansa. Hiiret eivät myöskään ole aivan ennenkuulumattomia, rotat ovat sentään onneksi (tässä kaupungissa) erittäin harvinaisia.
• Laajakaistapalveluita alueella tarjoavat mm. RCN, Verizon ja Comcast. Hinnat vaihtelevat villisti riippuen asuinalueesta, satunnaisista tarjouksista ja halukkuudesta sitoutua yhteen palveluntarjoajaan määräajaksi (yl. 1–2 vuotta) – nettisivua paremmat tarjoukset saattaa saada soittamalla suoraan asiakaspalveluun. Karkeasti sanoisin, että n. 1,5 Mb nopeus kustantaa $30-40/kk ja 8–10 Mb $40–60/kk (v. 2010). Tähän päälle tulevat mahdolliset kytkentämaksut, mahdollinen laitevuokra (n. $5/kk per laite, esim. modeemi tai langaton reititin) sekä tietenkin muutaman prosentin vero. Kokonaisuutena netistä joutuu siis pääsääntöisesti pulittamaan enemmän kuin Suomessa.
• Yksittäistä nettiyhteyttä mieluummin nuo edellä mainitut yhtiöt myyvät paketteja, joihin sisältyy valinnan mukaan netti, kaapeli-tv ja/tai lankapuhelin. Hinta tietysti vaihtelee tarjonnan laajuuden mukaan, mutta vaikuttaa hieman siltä, että valinnoista riippumatta kaikki paketit lopulta maksavat karkeasti $70-100/kk. Suosittelen tarkkaavaisuutta pikkupränttien kanssa: monet hyvältä vaikuttavat tarjoukset edellyttävät sitoutumista esim. kahdeksi vuodeksi siten, että ensimmäisen vuoden jälkeen hinta nousee selvästi ja sopimuksen irtisanominen maksaa maltaita.
• Televisiota voi tosin katsoa ilman kaapeliakin. Siihen tarvitaan – kuten Suomessakin – joko vanhanaikainen tv, digiboksi ja antenni tai digitaali-tv ja antenni. Digiboksia kannattaa kysellä paikallisilta tutuilta, sillä niitä on jäänyt monella tarpeettomiksi isomman ruudun hankinnan yhteydessä. Perusmallinen ”bunny ears” -antenni maksaa n. $20. Näillä välineillä alueesta riippuen näkyy muutamia paikalliskanavia, CBS, Fox, ABC ja NBC. Ohjelmatarjonta on muutaman hittisarjan lisäksi lähinnä mainoksia, uusintoja, satunnaisia uutisia, realitya ja erittäin harvoin yksittäisiä elokuvia. Toisaalta tätä samaa kaapelikanaviltakin tulee, enemmäin vain. CBS, CNN ja Fox tarjoavat monien sarjojen viimeisimpiä jaksoja myös stream-muodossa nettisivuillaan. Elokuvia varten ylivoimaisesti suosituin palvelu tällä hetkellä on Netflix.
• Kännykkäliittymiä myyvät mm. T-Mobile, AT&T, Sprint, Verizon ja Virgin Mobile. Ainakin alkuun riittänee prepaid-yhteys, jonka saa avattua pientä panttimaksua vastaan ja jonne lisätään rahaa joko puhelimitse tai netissä. Varsinaista liittymää varten tarvitaan sosiaaliturvatunnus (ks. sotun hakemisesta jäljempänä). Liittymätyyppejä on kahdenlaisia: henkilö- tai perhekohtaisia puhepaketteja, joihin voi ostaa halutessaan lisäminuutteja, tekstiviestejä tai datapalveluita sekä marginaalisesti kalliimpia kahden vuoden sopimuksia, joihin sisältyy ilmainen tai puoli-ilmainen puhelin. Näiden jälkimmäisten ansiosta lähes jokaisella vastaantulijalla on uutuuttaan kiiltelevä älyluuri. Prepaid-liittymän tai puhelimettoman sopimuksen valinnassa kannattaa huomioida, että sekä lähettäjä että vastaaja maksavat niin puheluista kuin tekstiviesteistäkin. Sopimusten mukana tulevat puhelimet on usein lukittu tietylle (jenkki-)palveluntarjoajalle.

Tarpeelliset hankinnat

• Vuokra-asunnon varusteluun kuuluvat yleensä jääkaappi ja pakastin, kaasuhella (joskus sähköinen), mikro ja astianpesukone. Pyykinpesukone ja kuivausrumpu ovat käytettävissä joko omassa asunnossa tai yhteisissä tiloissa. Kaasuhellaa ei kannata säikkyä, vaikkei se olisikaan ennalta tuttu laite. Käyttö on 100% yhtä helppoa kuin sähköhellankin. Läheskään aina kerrostalohuoneistoissa ei ole kattolamppuja, tai niitä ei ole kuin muutama, eikä pistokkeiden puuttuessa voi asentaa omiakaan. Jalkalamppuja tarvitaan siis useita.
• Huonekaluja saa tietysti IKEAsta, Craigslistilta ja muuttajilta erityisesti ulkosuomalaisyhteisöjen kautta, mutta edullista, amerikkalaista vaihtoehtoa kaipaavan kannattaa vilkaista ainakin La-Z-Boy, Marlo, Mattress Discounters (tai vastaava), Ellen’s Futon ja/tai Jennifer. Myös Target, Walmart ja Bed, Bad and Beyond myyvät joitakin huonekaluja, ja tuotteita voi tilata myös suoraan netitse. Pottery Barnin tavara on ihastuttavaa, mutta tyyriimpää, ja sittenkin yleensä Aasiassa tehtyä. Käytetyn tavaran ja erityisesti tekstiilien suhteen saattaa (?) olla joskus syytä olla hieman varpaillaan viimeaikaisen lude-epidemian takia.
• Muuta kodintavaraa ja pienelektroniikkaa saa BestBuysta, edellä mainituista Targetista ja B,B&B:stä, joskus RadioShackista sekä kylmästi Amazonista. Myös Sears on tähän tarpeeseen hyvä vaihtoehto, jos sellainen löytyy lähistöltä. Hgregg ainakin mainostaa aggressiivisesti, mutta en osaa sanoa sen laadusta tai hintatasosta.

Muuta juoksevaa

• Verotus on päänvaiva, jota ei yhdellä ranskalaisella viivalla selvitetä. Olennaiset muuttujat ovat suomalainen verotus, Yhdysvaltojen liittovaltion verotus ja oman osavaltion verotus. Näillä kaikilla on omat aikataulunsa, omat sääntönsä ja poikkeuksensa. En voi kuin toivottaa onnea ja mahdollisesti suositella palkkaamaan asiantuntevan veroneuvojan.
• Sosiaaliturvatunnusta saattaa tarvita mitä ihmeellisempiin asioihin luottokortista tavaratalon bonuskorttiin, puhelinliittymästä laskujen nettiveloitukseen ja verotukseen. Perhettä kohden on siis oltava ainakin yksi henkilökohtainen sosiaaliturvatunnus. Tunnusta anotaan sosiaalitoimistosta, jossa on taas syytä olla oikeat dokumentit mukana. Toimistoon menoa kannattaa lykätä ainakin n. kaksi viikkoa maahantulopäivästä, jotta tarvittavat tiedot ovat varmasti ehtineet siirtyä maahanmuuttoviranomaisilta eteenpäin.
• Puolisoille, joiden viisumi ei automaattisesti sisällä työlupaa, ei myöskään sotua myönnetä, vaan sen sijaan saa tarvittaessa ”myöntämättömyystodistuksen”. Tätä paperia tarvitaan mm. ajokorttia anottaessa. Jos työluvan myöhemmin saa, sen perusteella voi sitten hakea myös sotua. Sotu on täysin sattumanvarainen luku, joka ilmoitetaan pahvisella kortilla, mutta se avaa ovet moniin henkilökohtaisiin tietoihin, joten sen kanssa kannattaa noudattaa varovaisuutta.
• Pankkitilin avaaminen saattaa edellyttää minimissään pysyvää osoitetta ja enimmillään sosiaaliturvatunnusta. Jokaisella pankilla on omat pankkiautomaattinsa, ja vieraan pankin automaatin käytöstä veloittavat kumpikin pankki omat palvelumaksunsa – siksi myös automaattien sijainti saattaa olla relevantti valintakriteeri. Varmista, että tiliin kuuluu shekkivihko, sitä ilman ei pärjää.
• Työluvan hakuprosessi ja -vaatimukset riippuvat viisumiluokasta, mutta J2-viisumin osalta prosessi kestää kokemukseni mukaan kolmisen kuukautta hakupapereiden postittamisesta varsinaisen työlupakortin saapumiseen postitse. Hakukirjeeseen ei tarvitse liittää mitään laskelmia, vaan yksinkertainen sanallinen selostus riittää. Hakemuksen voi laittaa vetämään koska vain maahantulon jälkeen, joskin on mahdollista, että prosessia koskee sama kahden viikon viive kuin sosiaaliturvatunnustakin. Hyviä ohjeita löytyy yliopistojen sivuilta googlaamalla, mutta tarkista viimeisimmät vaatimukset myös suoraan USCIS:n sivuilta.
• Käyntikortit ovat täällä ahkerassa käytössä, joten jos työpaikka ei niistä huolehdi, itsenäistä teettämistä kannattaa harkita. Esimerkiksi Vistaprint myy 250 kortin pakkaa halvimmillaan $3,99 sisältäen postikulut. Kortin ulkoasulle löytyy sadoittain erilaisia vaihtoehtoja, ja taittoa saa vielä halutessaan itse viilata sopivammaksi. Aivan välttämättömiä kortit eivät tietenkään ole.

Näillä pääsee jo pahimpien alkukipuilujen yli. Voin vielä täydentää listaa kommenttien ja pyyntöjen mukaan.