Asunnonmetsästäjän opas Washingtoniin

Tämä on se artikkeli, jonka olisin halunnut löytää netin syövereistä sinä keväänä kun suunnittelimme muuttoa Washington DC:hen. Vaikka aihe ei itselle enää varsinaisesti olekaan ajankohtainen, ajattelin että ehkä paikallisohjeiden jakaminen olisi mukava ele – onhan suurlähetystön, NIH:n, maailmanpankin ja muutaman muun organisaation ansiosta seudulle jatkuvaa muuttoliikettä. Tässä siis, omia hävyttömän subjektiivisia näkemyksiäni Washingtonin seudun asunaluevaihtoehdoista, olkaa hyvät!

Grosvenor / North Bethesda
+ Metroaseman läheisyydessä hyvät kulkuyhteydet, joskin pitkähkö metromatka keskustaan.
+ Taloyhtiöissä usein täydet palvelut ulkouima-altaineen ja tenniskenttineen.
+ Autolla helppo pääsy Rockvillen ostoskeskusalueille.
+ Hintataso on pääsääntöisesti kohtuullinen.
– Kauppamatkaa varten tarvitaan lähes välttämättä auto.

Bethesda
+ Kaikki palvelut kävelyetäisyydellä.
+ Valtavasti ravintoloita ja aktiivinen yöelämä.
+ Hyvät kulkuyhteydet metrolla, jossain määrin myös busseilla.
– Kattava palvelutarjonta nostaa huomattavasti kynnystä lähteä Washingtonin puolelle.
– Palveluiden läheisyyden vuoksi hintataso on selvästi korkeampi kuin hiukan etäämmällä pohjoisessa.

Friendship Heights
+ Hyvin varustellut, suuret ruokakaupat (Giant ja Whole Foods).
+ Useita tavarataloja, vaatekauppoja ja luksusputiikkeja.
+ Kohtuullinen ravintolatarjonta.
+/- DC:n ja Marylandin rajalla: asunnon tarkka sijainti määrää, kumman osavaltion puolelle hoidetaan paperiasiat ja maksetaan verot.
– Shoppailualueeksi varsin hintava.
– Pysäköintipaikkoja voi olla vaikea löytää, ellei sellaista tarjota taloyhtiön puolesta.

Tenleytown
+ Erinomaiset kulkuyhteydet metrolla ja bussilla.
+ Kaupunginkirjasto, Woodrow Wilson -uimahalli (kaupungin asukkaille ilmainen!), joogastudio.
+ Kohtuullinen ravintola- ja kahvilatarjonta.
+ Ostoskeskuksen yhteydessä rautakauppa, elektroniikkaliike, Container Store, musiikkikauppa jne.
+ Whole Foods
– Läheisen American Universityn opiskelijat etsivät lähinnä tältä alueelta asuntoja, mikä nostaa hintatasoa.
– Pysäköintipaikkoja voi olla vaikea löytää, ellei sellaista tarjota taloyhtiön puolesta.

Van Ness
+ Näpppärä sijainti sekä keskustan toimistoalueen että NIH:n suuntaan. Hyvät kulkuyhteydet sekä metrolla että bussilla.
+ Kohtuullinen hintataso ja erittäin turvallinen alue.
+ Politics & Prose -kirjakauppa.
– Ainoa ruokakauppa metroaseman Giant.
– Hiljainen yöelämä ja jossain määrin rajoittunut ravintolatarjonta.

Woodley Park / Glover Park / National Cathedral
+ Kaunis ja rauhallinen asuinalue.
+ Sijainnista riippuen kohtuullinen ravintolatarjonta.
+ Whole Foods Glover Parkissa.
– Hiljainen yöelämä.
– Rajalliset kulkuyhteydet. Woodley Parkin metroasemasta etäämmälle pääsee vain satunnaisilla busseilla tai kävellen.

Georgetown
+ Perinteikäs, arvostettu ja kaunis asuinalue.
+ Erinomainen ravintolatarjonta.
– Rajallinen ruokakauppatarjonta. Glover Parkin tienoilta löytyy sentään Whole Foods.
– Ei metroasemaa, kulkuyhteydet bussilla pohjoiseen Friendship Heightsille ja itään keskusta-alueelle kohtuulliset.
– Huomattavan hintava.

Dupont Circle / Adams Morgan
+ Yöelämän keskus: ravintoloita, baareja ja tekemistä enemmän kuin omaan tarpeeseen.
+ Tarvittaessa kävelymatka keskustaan tai esimerkiksi Suomen suurlähetystölle.
– Alueen maine bilekeskuksena ja lyhyt etäisyys keskustasta nostavat hintoja.
– Pysäköinti voi olla hyvin hankalaa tai täysin mahdotonta.
– Pääsääntöisesti turvallinen, mutta normaali huolellisuus tarpeen kuten kaikilla alueilla, joilla on paljon väkeä liikkeellä.

Columbia Heights / Mount Pleasant
+ Monipuolinen ja mielenkiintoinen ravintolatarjonta.
+ Hyvät kulkuyhteydet metrolla ja busseilla keskustan suuntaan. Punaiselle metrolinjalle (mm. NIH) matka on hiukan monimutkaisempi.
+ Pääsääntöisesti kohtuullinen hintataso.
+ Kehittynyt kaupunginosakulttuuri. Täällä on kerrostaloasukkaankin helppo tutustua naapureihinsa.
– Alueen maine on parantunut huomattavasti viimeisten vuosien aikana, mutta edelleen lienee turvallisinta tietää, millä alueilla liikkuminen on viisasta minäkin vuorokauden aikoina.

U street
+ Adams Morganin ohella yöelämän keskus: ravintoloista ja keikkatarjonnasta ei ole koskaan puutetta.
+ Jännittävä, trendikäs ja voimakkaasti kehittyvä asuinalue.
– Ravintolat ja aamuyön musiikkitarjonta saattavat pitää asukkaita hereillä kaikkina viikonpäivinä. Turvallisuuden suhteen samat varaukset kuin Columbia Heightsilla tai Adams Morganilla.
– Pysäköinti voi olla hyvin hankalaa tai täysin mahdotonta.

Silver Spring
+ Kohtuuhintainen ja yleisesti ottaen turvallinen asuinalue.
+ Monipuolinen ravintolavalikoima, hyvin varusteltuja ostoskeskuksia kävelyetäisyydellä.
+ Kehätietä autolla tai bussilla kohtuullinen näppärä pääsy Bethesdaan ja NIH:lle.
– Syrjässä. Keskustaan pääsee metrolla, mutta matka on melko pitkä, ja varsinkin viikonloppuisin matkantekoa hidastavat jatkuvat korjaustyöt.

Esittelyn ulkopuolelle jäivät kokonaan Virginia, Takoma Park sekä tietenkin kaupungin itäosat, joista yhtäkään en tunne riittävän hyvin ottaakseni niihin kantaa. Yllämainitut alueet ovat kuitenkin useimmin niitä, joilta esimerkiksi juuri NIH:lle, suurlähetystölle tai maailmanpankkiin töihin tulevat muuttajat asettuvat.

Osuikovatko arviot oikeaan? Jäikö joku erinomainen asuinpaikka mainitsematta? Kerro siitä kommenteissa!

Advertisement

Joulu on taas

[17ºC, aurinkoista.]

Washingtonin Kipinä-Kerho järjesti lauantaina Bethesdassa perinteisen suomalaisen joulubasaarin. Varmistettua faktatietoa minulla ei ole tarjota, mutta ilmeisesti tapahtumalla on juuret ja vankka maine jo useamman vuosikymmenen takaa.

Alueen ulkosuomalaisten blogistakollegoiden ansiosta tiesin, että paikalla on syytä olla heti ovien auetessa. Kun saavuimme suomalaisten ystäviemme kanssa pysäköintialueelle, yhtään ainoaa koloa ei ollut vapaana. Eikä tämä kirkon parkkipaikka ollut mitenkään erityisen pieni. Viisaimmat saapuivat suosiolla taksilla, ja silloin vielä suljetun oven takana jono kiemurteli kymmenien metrien pituisena. Aihetta olikin saapua ajoissa, jos mieli ostaa basaarin hittituotteita: Fazerin sinistä, pullapitkoa, joulutorttuja, ruisleipää tai lakupiippuja.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Väkeä oli saapunut paikalle karkeastikin arvioiden useampi sata. Jopa tapahtuman suojelija, suurlähettiläs Pekka Lintu kunnioitti vaimonsa kanssa läsnäolollaan maanmiestensä ja -naistensa vaivannäköä. Kansanmusiikkiryhmä soitteli tunnelmaan sopivia iloisia renkutuksia, käsityötaiteilijat esittelivät koruja, huiveja, villavaatteita ja tuohihenkisiä koriste-esineitä. Pienet englantia puhuvat, mutta nimilappujen perusteella suomensukuiset lapset myivät arpajaislipukkeita, voittoina piparkakkutaloja ja naistenlehtien vuosikertoja. Ja amerikansuomalaiset santsasivat kahvilassa juhlamokkaa ja lohivoileipiä.

Korva-arviolta suurin osa kävijöistä oli toisen tai kolmannen polven suomalaisia, eikä läheskään kaikkien kansallispukuistenkaan myyjien kanssa voinut asioida luontevasti kotikielellä. Mutta suhde Suomeen oli sitäkin intohimoisempi. Jotenkin hellyyttävää oli esimerkiksi samassa kahvilapöydässä istuneen michiganilaisrouvan polttava tarve kertoa meille ylitourniolaisista vanhemmistaan ja siitä, kuinka hän yhtenä kesänä oli käynyt Jyeväskyelässä ja uinut saunan jälkeen järvessä. Keskustelun kävimme tietenkin englanniksi, vaikka rouva vannoi osanneensa lapsena vielä suomea.

Meillä ei ollut tällä kertaa tarvetta hamstrata karjalanpiirakoita, sillä niitä löytyi omasta pakastimesta! Olin toissaviikolla leipomassa DC:n epävirallisen suomalaisyhteisön kanssa. Meitä oli kaikkiaan yhdeksän jauhopeukaloa, ja ruokalistalla oli paitsi piirakoita myös ruisleipää. Tämä sama porukka oli viime keväänä sarjatuottanut karjalanpiirakoita myyntiin kavereille ja sittemmin hyväntekeväisyyteen Haitin auttamiseksi, mutta tällä kertaa leivoimme vain omaksi iloksi. Mikä olikin erinomainen asia, sillä en muista, että kotitaloustunneilla olisi koskaan neuvottu oikeaoppista rypytystekniikkaa. Olin absoluuttisesti ensimmäistä kertaa tekemisissä ruistaikinan kanssa.

Piirakantekotaito siirtyi suullisena perintönä, kuten sen kuuluukin, ja nyt tiedän että taikina ei kestä ylenmääräistä käsittelyä mutta vaatii silti riittävästi jauhoja, ja että pohjan saa juuri sopivanpaksuiseksi kätevästi pastakoneella, ja että sushiriisistä tehtyyn puuroon voi tarvittaessa heittää sideaineeksi kananmunan. Ja että piirakoita ei todellakaan voidella vaan huljutetaan voisulassa. Sitä paitsi Liisalta löytyy nyt pakkasesta ruistaikinan juuri, joten voin mennä sieltä lainaamaan, kun seuraavan kerran iskee ankara leivontavimma.

Joulunodotustunnelmaan ei vain oikein tahdo päästä, kun ulkona on t-paitakeli.