Polkupyörälaulu

Washingtonin mittapuulla kuluva talvi on ollut kovin tavanomainen. Jouluaattona satoi ankarasti vettä, ja vaikka väliin ehtikin muutama pakkaspäivä ja jopa hiukan lunta, helmikuun puolella elohopea on noussut muutamaan kertaan reilusti plussan puolelle. Bostonin ja New Yorkin seuduilla riehuneesta lumimyrskystä ei ollut täällä tietoakaan.

Kadut ovat jokseenkin ympäri vuoden kuivat ja hiekoittamattomat. Se tarkoittaa, että aina on erinomainen polkupyöräkeli.

(Ei ihan aina. Yli sadan asteen helteissä edes polkupyörä ei ole järkevä tekosyy ulkoiluun, mutta onneksi se kesäkin aina aikanaan loppuu.)

Täällä viettämämme kolmen vuoden aikana Washington on panostanut polkupyöräilyn edistämiseen huomattavasti. Syksyllä 2010 perustettu Capital Bikeshare on laajentunut lähes koko kaupungin kattavaksi verkostoksi, eikä iloisen punaisella pyörällä töihin sotkeva pukumieskään ole enää aivan tavaton näky, vaikka Washingonia muuten pidetäänkin keskimääräistä konservatiisempana paikkana. Keskustassa yhä useamman kadun laitaan on maalattu erillinen polkupyöräkaista*, mikä lisää suuresti sekä ajomukavuutta että -turvallisuutta. Aurinkopaneeleilla toimivia pysäköintitelineitä on varsinkin tiuhaan liikennöidyillä alueilla muutaman korttelin välein ja pääsääntöisesti pyörät ovat ehjiä ja erittäin siistejä. Jos ajopelin kunnossa onkin jotain moitittavaa, ilmoitus korjaustarpeesta lähtee näppärästi telakan nappia painamalla ja viallinen fillari lukittuu telineeseen, kunnes huoltomies tulee tarkistamaan sen kunnon. Ja kuten voisi olettaakin, kunkin hetken pyörätarjontaa, telineiden sijaintia ja laskutusta voi seurata näppärällä kännykkäsovelluksella.

1670:lla pyörällään Capital Bikeshare on tällä hetkellä Yhdysvaltojen suurin kaupunkipyöräohjelma ja sen menestys on inspiroinut muita kaupunkeja omien projektiensa kehittämiseen. Esimerkiksi New Yorkiin ollaan tänä keväänä avaamassa vastaavanlaista Citi Bike -verkostoa, jonka toteutuessaan kattaisi koko Manhattanin lisäksi osia Queensista ja Brooklynista. Monet onnistuneista kaupunkipyöräkokeiluista ovat paikallishallinnon ja yksityisen palvelutuottajan yhteishankkeita, sillä yksinomaan mainosrahoitteiset projektit ovat harvoin saaneet kerättyä riittävästi näkyvyyttä ja käyttäjiä muuttuakseen kannattaviksi. Samankaltaisten ongelmien kanssa on ymmärtääkseni myös Helsingin kaupunkipyörähanke paininut.

Aivan kivuttomasti Washingtonin kehitys eurooppalaiseksi fillarimetropoliksi ei ole kuitenkaan sujunut. Pyöräkaistat ovat toki askel oikeaan suuntaan, mutta asenteet ja liikennekulttuuri eivät ole aivan pysyneet muun muutoksen tahdissa. Tottumattomat pyöräilijät eivät aina tunnista kuuluvansa tienkäyttäjinä autojen kastiin, vaan ajelevat risteysten yli päin punaisia ja väistämissäännöistä piittaamatta. Yksisuuntaisiksi maalattuja pyöräkaistoja huristellaan toistaiseksi vielä aivan satunnaisiin suuntiin, ja kypärä on ylen harvinainen näky. Onneksi kaupunkipyörät ovat sentään sen verran raskasta tekoa, että niillä ei pääse kiihdyttämään kovin vaaralliseen vauhtiin ja luulen, että väen harjaantuessa katujen oma ryhmäkuri laittaa vähitellen pyörähurjastelijat ruotuun.

Tietysti tästäkin projektista löytyy oma mielensäpahoittajansa. Washington Timesin kolumnisti itki viime keväänä vuolaita krokotiilinkyyneleitä nähdessään sukupuolineutraalien, kommunistisenpunaisten yhteisöpyörien valloittaneen rakkaan, ennen niin ihanasti kerosiinintuoksuisen kotikatunsa. Pahinta oli tietysti se, että tämä yhteiskunnan moraaliarvoja rapauttava häväistys oli toteutettu (osin) veronmaksajien varoilla.

Onneksi artikkelin kommentoijat sentään antoivat kirjoittajan kuulla kunniansa, ja sittemmin kaupunkipyöriin on yleisesti suhtauduttu asiaankuuluvalla ylpeydellä.
_______________________

* Hiljattain selvisi sekin, mitä oikeastaan tarkoittaa että jalkakäytävillä pyöräily on sallittua muualla kuin keskusta-alueella. Raja kulkee Massachusetts Avenueta pitkin Dupont Circlen kohdalta. Siitä etelään päin pyöräilijän on siirryttävä normaalisti muun liikenteen sekaan. Myös tämä tieto löytyi – mistäpä muualta kuin Capital Bikesharen erinomaisesta pyöräkartasta.

Advertisement

10 responses to this post.

  1. Posted by Oskari on 17.2.2013 at 16:40

    Washingtonin mittapuulla kuluva talvi ei kyllakaan ole ollut mittapuun mukainen vaan kyseessa on historian pisin, talla hetkella vissiin jotain n. 750 paivaa, jolloin Washintgtoniin ei ole satanut yli 2 tuumaa lunta. http://www.washingtonpost.com/blogs/capital-weather-gang/post/dc-snow-drought-its-worse-than-you-think/2013/02/06/1d889022-700d-11e2-8b8d-e0b59a1b8e2a_blog.html Oheisesta linkista nakyy kuinka vahan lunta on tullut kahtena edellisena talvena verrattuna keskimaaraiseen. Mutta, mutta iso peukku Washingtonin pyorallistymiselle :)

    Vastaus

  2. Taidat olla oikeassa – kaikki kolme täällä asuttua talvea ovat olleet huomattavan vähälumisia. Ja onneksi niin, sillä kaupunki ei ole varsinaisesti tunnettu lumivalmiudestaan. Sen sijaan lämpötilojen arvelisin olevan tänä vuonna aikalailla normaalilukemissa tai ainakin helmikuun osalta mieluummin vähän ala- kuin yläkanttiin (en löytänyt tilastoa, tämä menee ihan mutulla).

    Vastaus

  3. Koska saadaan Suomeen, Helsinkiin ja Turkuun tällainen järjestelmä?

    Vastaus

  4. Helsinkiin kaupunkipyörien piti tulla viime tiedon mukaan ensin 2012 kesäksi ja nyt ehkä 2013 kesäksi. Turusta en tiedä, mutta luulen että palvelulle löytyisi sielläkin paljon käyttäjiä.

    Vastaus

  5. Posted by cecilia on 20.2.2013 at 12:36

    Ihana Blogi!:) olisi pari kysymystä mitkä ei nyt polkupyöriin liity..mutta maksaako viisumi jotain ja kuinka kauan suurin piirtein yksi viisumi kestää.Niin ja miten saan viisumin,
    tarkoitan että voinko muutta sinne ja sitten hankki asunnon ja työn ja jos vaikka lopetan siinä työssä joudunko lähtemään ? eli olenko siellä sen työn varassa ? ja missä voisin vaihtaa euroja dollareiksi ja kuinka paljon n.kannattasi ottaa rahaa mukaan kun muuttaa amerikkaan,jos siellä ei ole vielä mitään,tarkoitan tuttuja tai sukulaisia.
    Jos nyt sitten jättäisin nämä kysymykset tähän,eihän niitä vielä ollutkaan kuin miljoona:D

    Vastaus

  6. Huh, siinä olikin kysymyksiä! Viisumikysymykset eivät ole aivan yksinkertaisia, joten en pysty antamaan tässä ihan tyhjentävää vastausta, mutta koitan ainakin auttaa tiedonhakua hiukan alkuun.

    Viisumit ovat maksullisia, usein muutamia satoja dollareita, mutta maksu ei ole niiden suhteen keskeisin ongelma. Viisumityyppejä on kymmeniä erilaisia (ks. esim. http://www.travel.state.gov/visa/temp/types/types_1286.html) ja hakuprosessi on hyvinkin erilainen riippuen siitä, millä viisumilla olisit Yhdysvaltoihin tulossa. Yleisiä ovat esimerkiksi J-viisumi (mm. tutkijoille, au paireille, projektiluonteisiin töihin rajatuksi ajaksi kutsutuille työntekijöille), I-viisumi (toimittajille) ja F-viisumi (opiskelijoille). Kaikkia näitä viisumeita varten tarvitset ”sponsorin”, eli paikallisen työnantajan tai muun organisaation, joka osallistuu viisumin hankintaprosessiin ja auttaa pakollisten sairasvakuutusten järjestämisessä. Viisumin voimassaoloaika määritellään projektin tai työtehtävän keston mukaan, usein 1-5 vuodeksi, ja joissain tapauksissa sitä voidaan uusia muutamia kertoja. Huomaa kuitenkin, että näiden viisumityyppien tarkoitus on mahdollistaa väliaikainen oleskelu ja työskentely Yhdysvalloissa, ja viisumin voimassaolon päättymisen jälkeen on palattava kotimaahan. Samoin käy jos lopetat työskentelyn siinä työpaikassa, jonka perusteella viisumi myönnettiin.

    Joskus viisumityyppiä on mahdollista muuttaa täällä asumisen aikana, ja joissain olosuhteissa on myös mahdollista hakea pysyvää oleskelulupaa, Green Cardia, mutta koska en ihan tunne tämän prosessin yksityiskohtia, en lähde neuvomaan niistä sen tarkemmin.

    Jos tulet maahan turistien ESTA:lla (ei viisumi), sitoudut poistumaan maasta viimeistään kolmen kuukauden jälkeen, etkä saa sinä aikana ottaa vastaan paikallista työtä. Toisin kuin Euroopan sisällä, Yhdysvaltoihin ei voi siis vain muuttaa työnhakua varten, vaan työpaikka on oltava tiedossa jo maahan tullessa.

    Suosittelen kysymään lisätietoa Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitolta http://www.sayl.fi/. Heillä on mm. erilaisia kesätyöohjelmia, joiden kautta voi hakeutua joksikin aikaa töihin Yhdysvaltoihin, ja he osaavat varmasti neuvoa myös muiden työvaihtoehtojen kanssa.

    Vastaus

  7. Mielenkiintoinen juttu!

    Vastaus

    • Posted by Nimetön on 1.3.2013 at 03:22

      Polkupyörälaulu on muuten oikeasti olemassa ja levytetty. Se on Tunnelbana Bröder:n levyllä ”Noitia ja Merimiehiä”. Kappaleen on tehnyt ja sen esittää erittäin hyvin tuntemani henkilö ja se on yksi hänen hienoimmista balladeistaan. Siis tosi hyvä.

      Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: