Marraskuun loppua huidellaan, mutta täällä vain pyöräilykelit jatkuvat. (Toisin kuin Suomessa, olen kuullut.)
Kunhan olisi pyörä. Vaikka tällainen hieno punainen:
Lokakuussa pääkaupunkiin asettunut Capital Bikeshare toimii samanlaisella periaatteella kuin kaupunkiautopoolit: pientä pantti- tai kuukausimaksua vastaan pyörän voi kopata telineestä, ajella tarpeen mukaan ja palauttaa toiseen telineeseen. Ensimmäisen puoli tuntia saa polkea ilmaiseksi, sen jälkeen luottokortilta veloitetaan muutama dollari tunnilta kunnes pyörä palautuu. Kuten kuvasta näkyy, pyörät ovat tukevia, uusia ja hyväkuntoisia, ja ennen kaikkea iloisen värisiä. Telineitä on jo nyt tiheästi ympäri kaupunkia, meidänkin lähistöllä peräti kaksi. Erityisesti keskusta-alueen ulkopuolella pyöräily on siitä mukavaa, että jalkakäytävillä ajaminen on sallittua myös aikuisille – ajoteillä laukkaavat SUVit kun eivät pyöräilijää väistä. Yhteistyö jalankulkijoiden kanssa kyllä sujuu suhteellisen jouhevasti.
Varsinaiseen retkipyöräilyyn Capital Bikesharen pyörät eivät kuitenkaan sovellu, ja pitkäaikaiseen pyörätarpeeseen vanhanaikaiset pyörävuokraamot ovat edullisempi vaihtoehto. Lisäksi pyöräpooli toimii ainakin toistaiseksi vain DC:n alueella, joten ihan vielä ei voi vielä kätevästi polkaista Bethesdaan lattelle.
Yleisesti ottaen suurin este pyöräilylle USA:ssa taitaa silti olla henkinen. Errol Bayn mukaan monilla asuinalueilla pyörällä kulkeminen katsotaan merkiksi siitä, että henkilö ei omista autoa (kauhistus!) tai on suorastaan menettänyt ajokorttinsa. Arvelisin, että asenneongelma ei DC:n seudulla ole kuitenkaan pahimmasta päästä, ja jos egoa sittenkin hiertää, pyöräilyn voi perustella kiskomalla neonväriset trikoopöksyt jalkaan. Huippu-urheilua, epäilemättä.
Tämänkin hienon, ympäristöystävällisen ja edistyksellisen uudistuksen takana on väistyvä pormestari Adrian Fenty, jonka käsialaa ovat myös tänne lähimetron kulmille viime syksynä rakennettu ilmainen uimahallikompleksi sekä tammikuussa valmistuva täyskorjattu kaupunginkirjaston palvelupiste.
Niin paljon kuin näistä uudistuksista henkilökohtaisesti iloitsenkin, jollain tapaa ymmärrän esimerkiksi Anacostian asukkaiden laimeaa intoa äänestää Fentyä jatkokaudelle. Vauras valkoinen asuinalue on saanut roppakaupalla uusia leluja, kun taas köyhällä, voittopuolisesti tummaihoisten asuttamalla wardilla ennestään täpötäysiä julkisia kouluja on kannustettu parempiin suorituksiin mm. erottamalla ”huonoja” opettajia. Onneksi edes Capital Bikesharen lonkerot sentään ulottuvat jo palan matkaa myös joen kaakkoispuolelle.
Matkakertomus 